Lähtemisen vaikeus

Suomessa on tällä hetkellä varmasti kaikkien aikojen vastuuttomin hallitus. Valtioneuvoston kaksi kärkimiestä, pääministeri ja ulkoministeri ovat kuluneen kevään aikana valehdelleet ja täydellisesti nolanneet suomalaisen diplomatian. Kaikista sotkuistaan huolimatta Vanhanen ja Stubb ovat tiukasti takertuneet vallankahvaan eivätkä he itse (saatikka heidän taustavoimansa) rohkene päästää tästä irti.
Tilanteesta tekee vielä koomisemman se, että jo aiemmin pääministeri ja ulkoministeri ovat 2000-luvulla joutuneet lähtemään: toinen juksattuaan hiukan ja toinen muutaman pikkutuhman tekstarin takia. Suomalaisessa poliittisessa ajattelussa siis vaalirahojen pimittäminen, dementoituneen esittäminen ja kaikilla kansainvälisillä diplomaattisilla yleissopimuksilla perseensä pyyhkiminen ovat sallitumpia kuin narraaminen ja blondin kanssa viestittely.

Suomella on hyvä perinne johtopäätösten tekemisestä. Aikanaan Kekkonen erosi, kun huomasi tulleensa liian vanhaksi. Samoin passitettiin Karjalainen eläkkeelle, kun huomattiin Suomen Pankin pääjohtajan liiaksi ryypiskelevän (tämäkin siitä huolimatta, että ymmärtääkseni tuohon aikaan pankinjohtajan pikku tissuttelu oli vain merkki menestyvästä johtajasta). Niinikään laitettiin kilometritehtaalle vaimoaan mäiskinyt valtakunnansovittelija Jorma Reini.

Vanhasella ja Stubbilla olisi paljon opittavaa edellä mainituista. Heidän tulisi ymmärtää tekonsa ja vastuunsa ja erota, ennenkuin on liian myöhäistä. Mainehan siinä pääosin menee, mutta jääpähän edes rippeet jäljelle.